Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic Pic

Kuva valehtee enemmän kuin tuhat sanaa

Vanha sanonta kuuluu, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Siksi esitämme tuotteistamme mahdollisimman paljon kuvia. Mutta kuva voi myös valehdella enemmän kuin tuhat sanaa esimerkiksi jos kyseessä on värilämpötilan kuvaaminen ja kuvan esittäminen tietokoneen näytössä. Ongelmia aiheuttavat mm:

  • tietokoneiden näytöt, joita ei ole värikalibroitu (tähän voit itse vaikuttaa)
  • kameran valkotasapainon säädön arvot
  • kameran valotusarvot
  • kuvien jälkiprosessointi
  • kuvien pakkaaminen (esim JPG pakkaus)

Klikkaamalla mitä tahansa kuvaa tässä artikellissa, saat ladattua ne suurempana toiseen iikunaan tai välilehteen selaimessasi.

 

TIETOKONEIDEN NÄYTÖT

Näytöt ovat tehtaalta tullessaan hyvin erilaisissa säädöissä. Näyttö ei ole perussäädöissään valokuvakäytössä parhaimmillaan, vaan kaikkia kannattaa, jopa pitää säätää tavalla tai toisella. Näytön väritasapaino ja kirkkaus on varsin helppo säätää ohjeiden mukaan lähelle oikeaa.

Kalibroimaton näyttö toistaa värit väärin. Vaikka kameran ottama kuva olisi kuinka lähellä todellisuutta, et näe kuvan värejä oikein kalibroimattomalla näytöllä. Tästä syystä emme juuri esitä yksittäisiä värilämpötilakuvia, koska kuva ei kuitenkaan vastaa todellisuutta näytölläsi. Alla kuva muutamasta esimerkistä.

 

Kuvassa on kuvattu neljän eri tietokoneen näyttöjä. Kolme on kannettavan tietokoneen (Lenovot ja HP) ja yksi on erillisen näytön kuva. Kuvat on kuvattu saman tuotekortin isosta kuvasta, kameran valkotasapaino on asetettu arvoon 5500 K. Vaikka näkisit tämänkin kuvan ihan erillaisena kuin se olisi kalibroidulla näytöllä, sillä ei ole väliä tässä tapauksessa, erot huomaat kuitenkin. Näytöt ovat olleet käyttäjän normaaleissa asetuksissa.

 

Digitaalinen valokuva on varsinainen värintoiston haaste. Ympäristömme on täynnä värejä, joista jokaisella ihmisellä on mielikuvansa ja näiden värien tulisi toistua oikein. Ihmisen värinäkö perustuu samaan värioppiin kuin digitaalikameran tai skannerin värinäkö. Silmän verkkokalvolla on aistinsoluja, joista osa on herkistynyt vihreän, osa sinisen ja osa punaisen värin tunnistamiseen. Aivot yhdistävät eri solujen lähettämät ärsykkeet, joiden perusteella ihminen käsittää näkemänsä kuvan ja värit.

Ihmisen kyky nähdä värejä on kuitenkin huomattavasti laajempi kuin teknisin keinoin toteutettu värinäkö. Ihminen aistii vihreämmän vihreän kuin mikään valokenno, ja sama koskee sinistä ja punaista. Siksi digitaalinen kuva pystyy toistamaan vain osan ihmisen havaitsemista väreistä.

Kuvan yleissävy muodostuu värien valkotasapainosta. Se tarkoittaa, että valkoinen ja neutraalit harmaat aina mustaan saakka eivät vaikuta minkään väriseltä. Paperista pyritään tekemään mahdollisimman valkoinen ja kun jokaista perusvärin mustetta on sama määrä, kuvan pitäisi näyttää neutraalilta. Myös monitori pyritään säätämään niin, että kirkkaudesta riippumatta kaikki harmaan sävyt toistuisivat neutraaleina.

Käytännössä valkotasapainossa on tärkeintä, että värivirhe – jota aina on – on sama koko tummuusasteikolla. Tällöin ihmisen näkö kompensoi väritasapainon kameran valkotasapainosäädön tapaan. Koska värillisiä musteita sekoittamalla tämä ei ole mahdollista, käytetään neliväriprosessissa apuna mustaa mustetta.

Kuvassa tulisi olla ainakin joku tunnettu referenssi. Olemmekin käyttäneet voissakin kuvissa referenssinä esim. tuikkukynttilää.

 

Kuvassa kaikkien tuntema värilämpötilareferenssi eli tuikkukynttilän liekki lämmin valkoisen LED paneelin päällä. Kameran valkotasapaino on asetettu manuaalisesti arvoon 5500 K (päivänvalo). Liekki on hieman keltaisempi, koska sen värilämpötila on huomattavasti alhaisempi (alle 3000 K).

 

Kuvassa kaikkien tuntema värilämpötilareferenssi eli tuikkukynttilän liekki puhtaan valkoisen LED paneelin päällä. Kameran valkotasapaino on asetettu manuaalisesti arvoon 5500 K (päivänvalo). Liekki on paljon keltaisempi, koska sen värilämpötila on huomattavasti alhaisempi (alle 3000 K). Kuvassa valo on jo sinertävän puolella, mitä se ei oikeasti ole.

 

LED panelit yhteiskuvassa, mukana myös tuikku referenssinä. Valkotasapaino on asetettu 5500 K, siksi 5700 K jo sinertää.

 

 

KAMERAN VALKOTASAPAINO JA SEN SÄÄTÖ

Valokuvan valkotasapaino on aina ollut hieman haasteellinen parametri. Eritoten se on haasteellinen digikuvauksen aikaan, varsinkin jos kuvataan valolähteen antaman valon värilämpötilaa. Silloin ei perinteiset menetelmät toimi. Perinteisesti valotusmittarilla mitataan kuvattavaan kohteeseen osuvan valon värilämpötila ja asetetaan se digi-kameran valkotasapainon arvoksi. Filmikameralla tämä tehtiin valitsemalla oikea filmi kysieseen valoon.

Valotusmittarilla mitattu ympäriston valon värilämpötila, joka tässä tapauksessa on 3750 K.

 

Jos kameran asetuksissa käytetään automaattista valkotasapainoa (AWB, automatic white balance), niin värilämpötila ei taatusti ole kuvassa todellinen. Tämä johtuu kameran automatiikasta, joka toimii hieman silmän tavoin, eli se pyrkii asettamaan valkoiseksi valkoisen, vaikka sillä olisikin joku muu värin sävy. Ongelma on siinä, että valkoisella valolla on aina joku sävy. Kuten sanottu, silmä vain tulkitsee sen valkoiseksi ja kameran AWB asetus mukailee tätä. Näin ollen esim. n. 3200 K lämmin valkoin (oikeasti hyvin kellerätä) näyttää kuvassa helposti valkoiselta.

Puhutaan myös värilämpötilasta (color temperature), joka kuvaa valon värijakaumaa. Periaatteessa "valkoisen" valon väriä voidaan mitata värilämpötilalla ja yksikkönä on kelvin (K). Esimerkiksi hehkulamput tuottavat n. 3000 K värilämpötilan, salamavalo n. 5000 K ja kirkas auringonpaiste 5000-7000 kelviniä. Lämpötilayksikköä käytetään, koska alunperin on mitattu hehkuvan kappaleen tuottaman valon väriä.

 

Kuvassa sama valo. Vasen kuva on kuvattu automaattisella valkotasapainon säädöllä (AWB) ja oikea kuva manuaalisella asetuksella. Kameralla ei ole ollut juurikaan muuta valkoista näkyvissä kuin tämä lämmin valkoisen keltainen, joten automaatti on asettanut sen valkoiseksi. Käytänösssä kumpikin kuva valehtelee.

 

Kameroista löytyy myös erillaisia asetuksia ympäristön valolle (mm. cloydy, incandescent, tungste, fluorescent, sun jne), mutta näillä on sama ongelma. Ne vain kertovat  kameralle, mikä on ympäristön vallitsevan valon värilämpötila ja kameran automatiikka ottaa sen huomioon valkotasapainoa säätäessään. Saman voisi tehdä mittaamalla vallitsevan valon värilämpötilan valotusmittarilla ja antamalla sen arvon kameran valkotasapainon arvoksi.

Ainoa oikea tapa tavallaan olisi käyttää kamerassa manuaalista valkotasapainoa. Tällöin kameralle kerrotaan, mikä on valkoisen värilämpötila. Aika hyvä valinta perusvalkoiseksi olisi auringonvalo. Ihminen pitää sitä 'luonnollisena' valkoisena tulkiten sen kuvassakin yleensä valkoiseksi. Tällöin eri valot vertautuvat tähän valoon ja näkyvät sen mukaisesti. Tässä on se ongelma, että kamera ei toimi kuten ihmissilmä. Ihmissilmä ja aivot tulkitsevat valkoisen valkoiseksi kaikissa valoissa ja samalla tunnistavat myös muut värit. Kamera taas vangitsee värin sellaisenaan ja näytöllä valkoinen näyttääkin omituisen värittyneeltä tai ihonväri ei näytä oikealta. Jos kamerassa käytettäisiin tuotekuvissa valkotasapainona "päivänvaloa" eli 5500 K, niin kuvien valkoinen näyttäisi hyvin paljon erillaiselta, miltä ne katsojan silmään oikeasti näyttää, kun esim. huonetila valaistaan tällä valolla. Näin ollen 5500 K manuaalinen valkotasapainon asetuskaan ei ole hyvä valinta.

Mainitsemisen arvoinen mahdollisuus olisi myös kuvaus RAW-tallennuksella. Tällöin kamera tallentaa kuvan täysin käsittelemättömänä. Mutta koska valkotasapaino on kuvaan asetettava käytänössä jälkikäteen ennen kuin sitä voidaan katsella, muodostuu tästä seuraava problamtiikka. Tehdäänkö tällä asetuksella lämmin valkoisesta (kellertävä) siis valkoista valoa? RAW kuvaukseen tuotekuvissa liittyy siis sama problematiikka, jossa valojen väri voidaan asettaa jälkikäteen mieleiseksi, eikä sitä tarvitse miettiä kuvaustilanteessa. Tällöin kuva ei vastaa todellisuutta. Kuva siis valehtelee.

 

Alla on esimerkkinä kuvia kameran valkotasapainon eri asetuksista ja niiden vaikutuksesta kuvaan, kun kameralla on kuvattu kolmea eri LED paneelia yhtäaikaa. Kuvissa olevat värilämpötilat (Kelvin, K) ovat todellisia eli ne on mitattu kyseisestä LED paneelista. 3100 K = lämmin valkoinen paneeli, 4000 K = puhdas valkoinen paneeli ja 5000 K on valkoinen paneeli.

 

Kameran valkotasapaino on asetettu automaatille (AWB), kun on kuvattu kolme LED panelia yhtä aikaa. Koska kuvassa on laaja skaala valkoisen eri värilämpötiloja, niin automaatti on kohtuudella selviytynyt tehtävästään, mutta ei todellakaan riittävästi. 5000 K:n valo on jo hyvin sinertävä, mitä se ei todellisuudessa ole lainkaan. Kuva siis valehtelee.

 

 

Kameran valkotasapaino on asetettu manuaalisesti arvoon 5500 K. Se on siis silloin valkoisen väri kuvassa. Lämmin valkoinen on siis hyvin kellertävä. Tämä kuva vastaa hyvin aitoa tilannetta silloin, kun valoja käytetään päivänvalossa noin keskipäivön aikaan, jolloin auringon valo on vallitseva valo. Mutta onko se todellisessa tilanteessa? Käsityksemme mukaan valoja käytetään vasta silloin, kun aurinko laskee ja tulee pimeys. Kun muistetaan se tosiiasia, että silmä ja aivot ovat erittäin hyviä säätämään valkotasapainoa, niin kellertävä valo muuttuukiin todellisuudessa aika valkoiseksi. Tällöin valojen värilämpötilat eivät vastaakkaan todellisuutta, kuva siis valehtelee.

 

 

 

Kameran valkotasapaino on asetettu manuaalisesti arvoon 4200 K. Se on siis silloin valkoisen väri kuvassa. Lämmin valkoinen ei ole enään niin keltainen, mutta 5000 k näyttää jo siniseltä. Kuva on tarkoituksella hieman alivalotettu, joten 4000 K näyttää hieman tummalta. Tässä kuvassa on täysin sama ongelma kuin edellisessä kuvassa. Valojen värilämpötilat eivät vastaakkaan todellisuutta, kuva siis valehtelee.

 

 

 

Kameran valkotasapaino on asetettu manuaalisesti arvoon 3200 K. Kuva on tarkoituksella hieman alivalotettu, joten 3100 K näyttää hieman tummalta. Tässä kuvassa on täysin samat ongelmat kuin edellisissä kuvissa. Valojen värilämpötilat eivät vastaakkaan todellisuutta, kuva siis valehtelee.

 

Koska emme ole vielä keksineet mihin kameran valkotasapaino pitäisi asettaa jotta kuva vastaisi täysin todellista tilannetta käytönnöss, emm juurikaan julkaise kuvia värilämpötilasta. Niiden sijaan kerromme mm. värilämpötilan. Uskommekin, ettei tähän kuvan problematiikkaan ole juurikaan niin yksiselitteistä ratkaisua, että se poistaisi täysin sen tosiasian, että kuva valehtelee. Tämä ongelma johtuu täysin ihmisen väriaistin toiminnasta, se on hyvin adaptiivinen eli se mukautuu vallitsevaan valoon, jossa esim. hehkulampun keltaisessa valossa näet valkoisen paperin valkoisena vaikka se on oikeasti hyvin keltaine. Ja niin se on myös kameralla kuvattuna oikeasti hyvin kellertävä!

 

 

 

KAMERAN VALOTUKSEN ARVOT

 

Kameran valotuksella on erittäin helppo muttaa myös kuvan värilämpötiloja. Useissa internetistä löydettävissä kuvissa kuvaa on ylivalotettu jotta kuvan tausta saadaa "palmaan puhki" eli poistumaan kuvasta. Tämä on helppo tapa irroittaa kuva valkoisesta taustasta (me kuitenkin leikkaamme kuvat irti tauststa, emme käytä ylivalotusta). Ylivalotuksesta eli kuvan "puhki polttamisessa" on se ongelma, että samalla poltetaan puhki itse valon valokuvio. Valolähteen lähettämä kuva valosta palaa myös puhki siski, että tehokkaissa valoissa valonmäärä on hirveän suuri. Jos varisnainen tuotekin halutaan saada samlla kuvaan, täytyy sitä valaista ympäriinäs hyvin voimakkaasti esim salamalla ja parilla orja-salamalla. Salaman valon värilämpötila on noin 5000 K, joka taas muuttaa valolähteen lähettämää valkoisen värisävyä, jos se poikkeaa salaman värilämpötilasta. Kuva siis valehtelisi niissäkin tapauksissa.

 

Kuvassa sama tuote. Vasemman puoleinen valo on vähän alivalotettu, jotta on saatu valon värilämpötila paremmin näkyviin (kameran WB = 5500K). Oikean puoleinen kuva pn vastaavasti ylivalotettu valon osalta, jotta on saatu valon kehys näkyviin vallitsevassa ympäristön valossa (voimakkuus noin 1200 lx). Tällöin kuva on palanut puhki valo osalta ja värilämpötilan osuu kuvasta on menetetty. Valon värilämpötila näyttääkin kuvissa aivan erillaiselta kuin todellisuudessa. Vasemman puoleinen on tavallaan lähempänä todellisuutta, tosin vain päivänvalossa eli auringon paisteessa, koska valkotasapaino on asetettu 5500 K:hon.

 

Kuvaushetkellä kameran valotuksen arvoilla on suuri merkitys kuvan todelliselle informaatiolle. Tuotekuvia ei yleisesti oteta automaattivalotuksilla, vaan valotus säädetään mahdollisimman lähelle lopullista haluttua käsin. Kuten yläkuvasta huomaat, valotuksen säädöllä on suuri merkitys kuvan todelliseen informaatioon. Vasemassa kuvassa on haluttu kuvata värilämpötilaa, jolloin itse tuote on jäänyt täysin näkymättömiin, vaikka siihen on osunut kohtalaisen suuri valovoimakkuus. Oikeassa kuvassa taas on kuvattu itse tuotetta, jolloin kuva on palanut puhki ja tieto värilämpötilasta on menetetty. Oikean puoleisessa kuvassa on ollut apuna voimakas ulkoinen valolähde (hallitulla värilämpötilalla), mutta koska LED paneelin antama valomäärä on todella suuri eli paljon kuvausteltan lisävaloa suurempi, ei tuote ole tullut valaistua kunnolla. Yksi vaihtoehto on käyttää lisävalona salamavaloa, mutta silloin palaamme kohtaan kuvan värilämpötilan problematiikka, koska salaman valon värilämpötila on noin 5000 K.

 

Tässä kuvassa ulkoinen valo on ollut voimakkaampi kuin LED valon (3W puutarhavalo) tuotttama valomäärä. Koska kyseessä on ulkokäyttöön tuleva LED valo, niin se on voitu kuvata 5500 K:n värilämpöisessä valossa ilman valon värilämpötilan problematiikkaa.

 

 

 

KUVIEN JÄLKIPROSESSOINTI

 

Kuvien jälkiprosessoinnilla voidaan kuvien valoteknisiä asetuksia säätää lähes rajattomasti. Ohjelmilla voidaan asettaa mm. valkotasapaino haluttuun arvoon, säätää kuvan valotusta, kirkkautta, kontrastia ja värejä jne lähes rajoituksetta. Voisi sanoa, että lähes poikkeuksetta kaikkia Internetissä olevia tuotekuvia on jossain määrin jälkiprosessoitu kuvaamisen jälkeen. Näin on meidänkin kuvien osalta. Suuri kysymys onkin se, vastaako kuva tämän prosessoinnin jälkeen edelleen oikeaa käytännön tilannetta mahdollisimman hyvin. Tämä riippuu täysin siitä, mitä prosessoinnissa on tehty. Jos siinä lähinnä säädetään kuvan valotusta ja kontrastia, kuva vastaa aika hyvin todellisuutta tuotteen osalta, mutta edelleen jää tuoteen valon värilämpötilan problematiikan ongelma. Prosessoinnissa voidaan myös haluta korostaa jotain tiettyä asiaa tuotteessa.

 

Täysin sama kuva ohjelman eri prosessoinnin yhteydessä. Poikkeuksellisesti näitä kuvia ei voi suurentaa. Alla on selite kuvan eri vaiheista.

 

Yllä on kolme kuvaa samasta kuvasta. Kahta kuvista on prosessoitu pikaisesti jonkin verran. Vasemman puoleinen kuva on alkupreäinen kuva. Se on kuvattu alivalotettuna, jotta valo ei olisi palanut puhki. Keskimmäisessä kuvassa on säädetty valotusta niin, että alivalottuneet tummant alueet on saatu näkyviin, mutta kuvan valo ei ole kuitenkaan palanut puhki (tähän työhön meni aikaa noin 5 sekuntia). Koska kuva on kuvattu automaattisella valkotasapainolla (AWB), niin vallitseva ulkoinen valo on muuttunut sinertäväksi, koska sen värilämpötila on ollut selvästi alkuperäisessä kuvassa hallitsevana olleen valon lämmin valkoista kylmempää. Kuvatessa valon värilämpötila on noin 3000 K ja ulkoisen valon noin 5000 K. Valkotasapaino olisi voitu asettaa kohdalleen yhdellä klikkausella ohjelmassa, mutta sitä ei tehty. Sen sijaan tässä tapauksessa onkin säädetty värejä niin, että valon kehyksen väri eloksoitu alumiini on saatu näkyviin. Tähän meni noin 10 sekuntia. Samalla kuvan värilämpötilan informaatio muuttui taas. Kuva siis valehtelee sen osalta, mutta ei kehyksen osalta.

Tämä kuvasarja oli pikainen esimerkki siitä, kuinka helppo tuotekuvia on jälkiprosessoida ja kuinka suuria muutoksia niihin pystyy tekemään todella helposti. Jos siis niin halutaan tehdä. Kuvan katselija ei voi yleensä tietää, kuinka paljon kuvaa on jälkiprosessoitu.

 

 

KUVIEN PAKKAAMINEN

Kaikki digitaaliset kuvat on pakattu, ellei sen formaatti ole RAW. Mutta Internetissä olevat tuotekuvat (jpg) on aina pakattu. Sen tekee vähintään kamera kuvaushetken jälkeen tallentaessaan kuvaa muistikortille. Yleensä tuotekuvat otetaan laadukkailla kameroilla, jotka tuottavat suuria kuvia (resoluutioltaan sekä tiedoston kooltaan). Näitä 5-10 megan kuvia ei voi laittaa sellaisenaan tuotekuviksi Internettiin. Niitä siis pienennetään ja niitä pakataan lisää. Kuvan pakkaamisessa menetetään aina kuvan informaatiota. Tämä näkyy osin "suttuisena" kuvana, varsinkin jos kuvaa on pakattu kohtuu paljon. Kuvia pakataan edelleen varsin suurella pakkaukertoimella, vaikka internet yhteydet ovatkin nopeutuneet. Syitä kuvien pakkaamiseen on useita. Pakatessa kuvaa siihen tulee helposti "outoja" läiskiä, joita vielä tietokoneen monitori ja sen huonot säädöt korostavat.

 

 

YHTEENVETO

Tämän artikkelin otsikko on: kuva valehtelee enmmän kuin tuhat sanaa. Se pitää täysin paikkansa, jos kuvista yrittää selvittää valkoisen valolähteen värilämpötilaa. Värilämpötilaa esittävät kuvat on aina hyvin suuntaa-antavia. Parhaat kuvat on sellaisia, joissa on samassa kuvassa joku referenssi, mutta nekin ovat lähtökohtaisesti hyvin vääristyneitä siksi, että kun kyseistä valolähdettä käytetään valolähteenä esim. huoneen valaisuun, astuu mukaan väriasitimme adaptiivisuus. Jos näet jonkun värilämpötilakuvan, siihen ei voi luottaa, vaan sitä on pidettävä kaikin puolin suuntaa antavana.

Tärkeimmät mitattavat parametrit LED valoa valittaessa ovat hallitseva aallonpituus ja ärsykepuhtaus sekä värilämpötila kelvineissä. Ne kertovat valosta laatukomponenteilla paljon enemmän kuin kuva värilämpötilasta. Värintoistoindeksi CRI ei kerro juuri mitään, koska sen referenssi on virheellinen. Tästä syystä mm. auringon valolla on huono CRI luku. Referenssi on useissa tapauksissa ns. planckin säteilijä tai loisteputki.

 

 

Limic Oy,  jonka verkkokauppa valokas.fi on, on vuonna 1966 perustettu osakeyhtiö. Meillä on pitkä kokemus LED-valoista ja olemme alan pineereja. Tutkimme (ja teimme ensimmäiset prototyypit) LED valojen käyttöä valaistukseen jo 1990-luvun loppupuolella, mutta silloin LED komponentti ei ollut vielä riittävän tehokas käytettäväksi yleisvalaistukseen. Kun 2000-luvulla markkinoille tuotiin uudet tehokkaat niinsanotut teho LED:it, niin tämä ongelma oli ratkaistu. Vuonna 2004 Limic Oy teki ensimmäisen prototyypin yleisvaloksi soveltuvasta LED valosta, ja se tuotiin markkinoille vuonna 2005. Alusta saakka olemme panostaneet tuotteiden laatuun ja mm. värilämpötilaan. Ensimmäinen asuinhuoneistoon tarkoitettu  LED valomme oli jo lämmin valkoinen, koska totesimme jo silloin 2005, ettei kylmän valkoinen sovellu värilämpötilan kylmyytensä tähden lainkaan asuinhuoneistoiden yleisvalaistukseen. Muutaman vuoden jälkeen toimme markkinoille uuden oman tuotteen, jossa värilämpötila oli puhtaan valkoinen (neutral white), todennäköisesti ensimmäisenä Suomessa. Tämä on esimerkki jatkuvasta tutkimuksestamme ja tuotekehityksestämme.

Yrityksellämme on siis todella pitkät perinteet LED valoalalla, ja olemme olleet alan alan kehityksen kärjessä aina sen alkutaipaleelta lähtien. Vuosien saatossa saatu kokemus niin omista kuin maahantuomistamme LED valoista on täysin käytettävissä ammattitaitoisen henkilökuntamme kautta. Voit luottaa siihen, että tiedämme mitä myymme, ja mitä keromme. Alan johtavana pioneerina tunnemme LED valoalan todella hyvin.

Testaamme ja mittaamme kaikki myymmämme tuotteet huolellisesti. Mittauksiin kuuluu mm. tuotteiden valomäärät sekä niiden kuluttama sähköteho ja tuotteiden lämpötilat eri kohdissa. Vaikka käytämme LED-komponetteina pelkästään kalliimpia laatukomponentteja, mittaamme silti tuotteistamme mm.  valomäärän, värilämpötilan, hallitsevan aallonpituuden ja ärsykepuhtauden. Useista tuotteista mitaammet myös mm. valon spektrin mittauslaboratoriossamme. Mittaamme myös värintostoaindeksin, mutta tarkkaa lukemaa emme ilmoita, koska värintoistoindeksiin (CRI) liittyy suuri problematiikka ja sen tarkkaa arvoa on turha vertailla. Joissakin asioissa (kuten vaatimustenmukaisuus) joudumme kuitenkin luottamaan valmistajan vakuutukseen (Declaramation of conformity), koska tämä on käytäntö EU alueella. Tutkimme kuitenkin nämäkin tuotteet mahdollisimman hyvin resurssiemme puitteissa (tutkimme mm. rakenteen ja mittaamme eristysvastuksen ja läpilyöntijännitteen jne), mutta emme voi teetää resurssien takia erillisiä vaatimustenmukaisuustestejä riippumattomissa hyväksyntälaboratorioissa (mm. EMC testit, jotka valmistaja on jo teettänyt).

 

 

 

 

Ilmainen toimitus

Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut Toimituskulut

TUOTERYHMÄT

VERKKOMAKSUT

svm_2015 - OLD.jpg